maanantai 3. syyskuuta 2012

Historiaa...poliisikoirako???

Tämä teksti on ollut valmiina toukokuusta lähtien, taitaapa olla aika julkaista se...

Näin kertoilee Lars Neij koirastaan Torneryd Nickestä ja yhteisistä esityksistään/näytöksistään:

Kaikki sai alkunsa siitä kun lapsemme toivoivat itselleen skånenterrieriä. Lapsemme olivat useasti tavanneet Malmöstä kotoisin olevien ystäviemme samanrotuista koiraa.
Meille luvattiin pentu ja 17.2.1978 Per-Ola Sandnäs soitti minulle kertoen pentujen syntyneen. Tuolloin oli kaksostemme syntymäpäivä, joten onnittelin heitä ja kerroin että heidän toiveensa toteutuisi ja että he saisivat skånenterrierinpennun.
Vanhin poikani Peppe koulutti Nickeä tottelevaisuudessa kakkosluokassa; koira osasi hyvin perusliikkeet, istu-seuraa-paikallaolo-hyppy-luoksetulo jne. Eli Nicke oli tarkkaavainen ja tottelevainen koira.
Nicken ollessa 2,5-vuotias, 9.8.1980 toimin Blekingen läänin vastaavana poliisikoiraryhmän kouluttajana ja valmistauduimme tulevaan Karlshamnissa pidettävään poliisikoiranäytökseen, sattumalta joku koiranohjaajista mietiskeli josko voisin tehdä jotain kivaa myös Nicken kanssa tuossa näytöksessä?

Aloitin harjoittelun leikkimällä Nicken kanssa suojeluhihalla; Nicke näytti suuren taistelutahtonsa roikkumalla hihassa kuin terrieri, eli ainakin 110% vahvuudella. Ja koska Nicke oli valmiiksi koulutettu jo tottelevaisuudessa, oppi se muutamassa päivässä koko poliisikoiraohjelman liikkeet suojelussa. Lopuksi harjoittelimme vielä siviilipukuisen maalimiehen kanssa (jolla kuitenkin oli topatut suojavarusteet vaatteiden alla) ja Nicke toimi kuten pitikin, eli puri oikein hyvällä otteella ja irroitti sekä vartioi hyvin.

Ohjelma poliisikoiranäytöksissä oli usein seuraavanlainen: maalimies (eli henkilö, joka esittää varasta/roistoa) kävelee kentällä, poliisiauto koirineen saapuu ja pysähtyy n.40 metrin päähän tästä. Maalimiestä puhutellaan, johon hän vastaa aggressiivisesti ja torjuvasti. Poliisi käskee häntä pysähtymään, tai koira lähetetään liikkeelle! Maalimies lähtee juosten pakoon-avaan poliisiauton takaluukun (Yleisö tietenkin oletti että autosta hyppäisi ulos koulutettu saksanpaimenkoira) ja ulos hyppääkin pieni Nicke lähtien takaa-ajoon tarmokkaasti haukkuen. Yleisöä tietenkin nauratti kovasti tämä yllätys, mutta se hiljeni täysin, kun Nicke saavutti maalimiehen ja hyppäsi ottaen tiukan puruotteen maalimiehen oikeasta hihasta. Tämän jälkeen käskin maalimiestä pysymään paikoillaan, jolloin Nicke irroitti otteensa siirtyi vartioimaan maalimiestä intensiivisesti haukkuen. Päästyäni maalimiehen luo, kuljetimme häntä poliisiautoa kohti Nicken jatkaessa vartiointiaan haukkuen. Maalimies teki hyökkäyksen minua kohti ja Nicke torjui sen puremalla. Samassa yhteydessä testattiin myös Nicken rohkeutta; maalimies pelotteli koiraa kepin avulla hyökäten, sekä pakoyritys laukausten kera, vartioimisosio, jossa jätin Nicken vartioimaan pakenemistä yrittävää maalimiestä, Nicke tietysti esti paon.

  


















Matkustelimme Nicken kanssa ympäri Ruotsia esiintyen useimpien kansainvälisten näyttelyiden yhteydessä juuri ennen Best in Show-koiran valintaa. Joka kerta yleisö koki ja ihastui tuohon yllätykseen, kun poliisiautosta putkahtaakin saksanpaimenkoiran asemesta pikkuinen valkokirjava Nicke...

Joskus Nicke oli myös piilotettuna laukkuun, ja kun "laukkuvaras" otti laukun aikoen tutkia sen sisältöä, hyppäsikin Nicke ulos laukusta! Hyvin jännittävää ja yllätyksellistä!

Ruotsin kennelliitto halusi saman näytöksen useaan kertaan, se oli oikein mukavaa!


Nicke oli luonteeltaan vahva ja kiltti koira, jonka suurin intohimo oli hiiri-ja rottajahti, kuin myös tuo "varasjahti". Ainoa asia jota työkoirani poliisikoirat numero 2 Sack ja numero 3 Jax elämässään pelkäsivät oli muriseva ja dominoiva Nicke. Sekä Sack että Jax poliisikoirani olivat hyvin kilttejä ja pitivät laumanvanhinta Nickeä johtajanaan, enkä antanut niiden ikinä haastaa Nickeä. Nicke eli yli 16-vuotiaaksi, ollen hyvin iloinen ja terve koira, toiveiden täyttymys, koira joka oli aina ja kaikessa mukana.

Materiaali lehtileikkeineen; Lars Neij
Tekstin vapaasti suomentanut; Jaana Löfberg

19 kommenttia:

  1. Wau! Mutta tuo tarina on niin helppo uskoa! Kiitos, että jaoit sen kanssamme :) Meillä on Kåren kanssa leikki, jossa se saa roikkua hihnassa koko vimmallaan ja olla hurja. Olen todennut, että pihakoirakin voi olla varsin tehokas niin päättäessään. Kåren kanssa homma on treenattu niin, että leikki alkaa vain minun aloitteestani ja minä sen myös lopetan.

    Olin vuosi sitten katsomassa puolustusvoimien järjestämää esitystä, kuinka palveluskoira pysäyttää karkurin. Koira toimi niin hienosti, että olin kananlihalla koko esityksen ajan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kysymyksessä taitavasti koulutettu pihakoira, taitavan kouluttajan käsissä...
      Meilläkin on näitä repimisleikistä nauttivia yksilöitä ja niiden kanssa saa olla tarkkana ettei homma luisu hanskasta!
      Koirat ovat uskomattoman taitavia ja oppivaisia otuksia!

      Poista
  2. Hieno tarina! Kiitos käännöstyöstä, kiitos että julkaisit tämän. Pihakoirasta on todellakin moneksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten jo Miallekin vastasin; taitava kouluttaja ja hyvin koulutettu koira!
      Ole hyvä, tämäkin on pala pihakoiran historiaa...

      Poista
  3. Olipa todella mielenkiintoinen juttu! Kiva lukea tällaisia, pihakoiran historiasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiehtoo tämä juttu suuresti ja mielelläni jaan palan historiaa kaikkien kanssa, erityisesti pihakoiranomistajien=)

      Poista
  4. Kiitos, Jaana! Voi kuvitella yleisön hämmästyksen, kun poliisiautosta tositoimiin hyppää pikkuinen Nicke. Hieno kertomus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Nanna, hih, kassivarkaana olisin kyllä varmaan pyörtynyt niille sijoilleni...

      Poista
  5. Hieno kertomus. Kyllä ominaisuus on periytynyt. Olen usein jättänyt Ripen vahtimaan ruokakassia. Tappeluhan siitä tulee, jos joku yrittää lähestyä. Eikä autoa tarvitse koskaan lukita kun Rippe on mukana. Vastassa on niin paljon hampaita, että tunkeutuja katsoo parhaaksi paeta! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve Timo!
      Opitut tai opetetut ominaisuudet eivät periydy. Ko. koiralle oli opetettu tietty toimintamalli ja se toimi käskyjen mukaan. Toki joillain yksilöillä on terävyyttä ja puolustushalua ihan omasta takaa, mutta ne tulee ohjata parempiin uomiin.

      Poista
  6. Hieno tarina! Eikös muuten luonnetestissä testailla aika paljon juuri näitä ominaisuuksia: puolustushalua, toimintakykyä, terävyyttä ja taisteluhalua? Luonnetestissä ei toki mennä ihan niin pitkälle, että hihaan tartuttaisiin... Sen sijaan hyökkääjän kanssa pitäisi olla kaveria heti, kun uhka poistuu. Kyllä kai nykyisissäkin pihakoirissa löytyisi potentiaalia poliisikoiraksikin, ainakin jos ei ole ihan pehmeimmästä yksilöstä kysymys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan Kukka. Itse asiassa luonnetesti on alunperin kehiteltykin työkaluksi erilaisten virkakoirien etsintään. Eli löydetään joukosta ne parhaat, joilla on tarvittavat ominaisuudet ja valmiudet suoriutua ja oppia tietty tehtävä.

      Poista
  7. Pääsääntöisesti kaikissa lukemissani koirankoulutuskirjoissa kehoitetaan välttämään repimis- ja taisteluleikkejä. Jotkin koirat voivat innostua niistä liikaa ja homma lähteä tosiaan käpälästä.... Tätä pohdiskelin itsekin, kun Kåren kanssa hihnasta taisteltiin.

    Pihakoiran historiaa on hyvin vähän löydettävissä. Ovat kai suurimmalta osin ruotsin tai tanskankielisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, olet varmaan huomannut miten Kårekin kuumenee siitä leikistä.
      Ja toinen asia, kuka voittaa leikin? Saako koira vedettyä sen/lelun/rätin itselleen, vaiko omistaja?

      Koiran itsetuntoakin tällä kasvatetaan ihan huomaamatta, kuka voitti leikin? Jos johtajuus on kunnossa, koira luovuttaa kyllä käskystä...ja kaikki koirat eivät edes tähän leikkiin lähde ihan noin vaan.

      Poista
  8. Mahtavaa, Jaana! Saadaanhan tälle historia-juttusarjalle vielä jatkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, täytyypi sitä katsella ja kuullostella...josko jostain jotain löytyy, niin mielelläni puuhastelen asian parissa resurssieni mukaan=)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. huppista...jotain tapahtui, mutta kirjoittelin vaan että "tarina on tosi"

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista